Koska halvan Super 8 -motellin aamiainen oli tyyliin ja tasoon sopiva (kahvia, donitsi ja muroja styroksiastioista) menimme Karin ja Jessien kanssa naapurissa sijainneeseen Bob Evansin ketjuravintolaan. Amerikkalainen ravintolan perusaamiainen näyttää olevan paistetut kananmunat / munakas, kinkkua, pari paahtoleivän siivua ja kahvi tai tee. Lisäksi laadukasta appeliinimehua. Päivästä toiseen syötynä saattaa kyllä olla kohtalokasta painonhallinnalle...
Tässä ollaan pakkaustunnelmissa Batavian Super 8-motellin pihalla. Pyöriä oli jo saattuessaamme 
Kari ja Bill kameraa ihmettelemässä.
Matkamme sujui edelleen maksullista moottoritie Interstate 90:ä pitkin. Kuvassa Buzz ja Mary vuoden 2000 mallisella LT:llään. (Tuo pyörä se sitten muuten teettikin hommia myöhemmin... )Vajaan kolmen tunnin kuluttua alkoi tuo tie jo puuduttaa. 
Puudutusta helpotti käynti Interstaten taukopaikalla, jossa pääsimme ilmastoituun liikennemyymälään. Lämpötila huiteli sitkeästi noin 32 asteessa C. Tässä vaiheessa oli moottoritieajoa takana jo sen verran, että porukassa alkoi nousta kapinamieli tämän saman jatkamista vastaan. Niinpä Larry naputteli uudet suunnistusehdot navigattoriin ja suunnistimme pois Interstatelta saman tien.
Tässä Larry ja Cindi, taustalla jälkimmäisen aviomies Bill sekä Kari.
Buzzin LT:n startti oli taas pimentynyt, joten pyörä piti työntää käyntiin jokaisen tauon jälkeen. Buzzilla on kaikkiaan kuusi moottoripyörää, joista LT:llä ajetaan vain silloin kun ollaan pitkällä reissulla, koska vaimonsa Mary ei suostu istumaan vaikkapa Yamaha FJR:n tai Kawasaki GTR:n takaistuimella. Lisäksi hänellä on ainakin vielä pari sorapyörää ja vielä jokunen muukin kaksipyöräinen. Vuoden -09 reissulla samaa pyörää työnnettiin käyntiin myös, joten eipä tässä mitään uutta ollut.Vähän videokuvaa matkakumppaneistamme Interstatella, ensimmäisenä ohitetaan Bill ja Cindi, sitten Buzz ja Mary, Jessie RT:llä ja keulamiehenä tietysti Larry Kawasakillaan. (Kari ja Steve eivät näköjään tähän otokseen mahtuneet.)
Pääsimme lopulta perille Killingtoniin iltapäivä viiden maissa tiistaina. Muutamilla seurueemme jäsenistä suunnitelma oli ollut saapua juhlapaikalle jo aiemmin, mutta samaan hengenvetoon ei voi odottaa mukavaa moottoriteitä välttelevää ja leppoisaa matkantekoa yhdistettynä aikaiseen juhlapaikalle saapumiseen. Meillä suomalaisilla ei tuon aikaisen saapumisen kanssa ollut niin nuukaa... 
Hotellista lainasimme piccoloiden käyttämän kärryn, jolla kuskasimme tavaroitamme huoneeseemme. Hotellimme oli Killington Grand Resort, joka on laaja talviurheilukeskus, mutta siellä näyttää olevan tarjolla paljon aktivitetteja myös lumettomalle ajalle. Jos jotakuta kiinnostaa, niin oheisen linkin takaa löytyy lisää tietoja ja valokuvia hotellialueestamme: 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti