Perjantai 3.9. pyykkäystä ja moponkorjausta

Perjantaiksi emme oikein olleet varautuneet sen suurempiin ajohaasteisiin. Kevyenä varasuunnitelmana oli kylläkin käydä ajamassa erään kalifornialaisen Dougin juuri ajama lenkki, jonka varrella olisi mm. maailman pisin katettu silta, jolla pituutta on yli 400 jalkaa eli hyvän matkaa toista sataa metriä. Lisäksi matkan varrella oli kuulemma hyviä ruokapaikkoja ja pari mielenkiintoista museotakin.
Joka tapauksessa tavoitteena oli saada pestyksi pyykkiä, koska jatkuva päälle kolmenkympin helle ns. söi vaatteita. Lisäksi ajopukuni oli edellispäivän asfalttiliu'un jäljiltä pesun tarpeessa. Siispä suuntasimme hotellin pesukonehuoneeseen, jossa koneita oli rivissä viitisen kappaletta ja samoin kuivausrumpuja. Arvoimme pyykkejä värien yms. laatujen mukaan eri koneisiin ammattimiehen ottein samalla toki pesuohjelappuja tavaillen. Aamupäivä hurahtikin sitten noita pyykkejä vatvoessa ja kuivatellessa, koska kaikkia ei yllätykseksemme sopinutkaan tyrkätä kuivausrumpuun pyörimään...

Sitten sotkeuduimme Buzzin sähkövikaisen LT:n hämmästelyyn. Siis sen, joka vaati aina työntöstartin. Killingtoniin saapumisen jälkeen pyörän sähköongelmat olivat pahentuneet ja nyt perjantaiaamuna oltiin jo tilanteessa, jossa pyörä lähti kyllä työntäen käyntiin, mutta noin parin minuutin käynnin jälkeen lämpömittarin neula kipusi yli punarajan aivan pystyyn, kierroslukumittari lakkasi toimimasta ja moottori hyytyi käymästä. Buzz ja Bill olivat jo purkaneet pyörän ainakin kahteen kertaan siihen mennessä ja karsineet siitä Buzzin tai hänen isänsä tekemiä mitä ihmeellisimpiä lisälaitteiden sähkövirityksiä.

Kuvassa Bill, minä ja Buzz ihmetellään jo tuossa vaiheessa kolmannen kerran purettua pyörää. Lisäsähköjen kytkennät muistuttivat rotanpesää, jossa kaiken maailman merkkaamattomia johtoja risteili siellä täällä ja johtojen liitoksissa oli kaiken huipuksi vielä käytetty ns. "ryöstäjiä". Tässä vaiheessa oli kellokin jo niin paljon, että ei tuon päivän ajeluista enää mitään tulisi.

Buzz ja Bill jäivät pulaamaan pyörän kanssa samalla kun itse lähdin selvittelemään miten voisin tulostaa hotellin tulostimella LT:n kytkentäkaavion niitä osia, jotka nyt näyttävät toimimattomilta. Kuriositeettina mainittakoon, että edellispäivän purku-urakan yhteydessä pyörän katteiden alta sekä takalaukun alapuolisesta tilasta löytyi sangen paljon lasivillaa. Siis siellä oli ihan oikeita hiirenpesiä! Selitys löytyy sitä, että pyörä on seissyt käyttämättömänä noin vuoden tallissa, jossa vilistää myös pieniä nelijalkaisia.

Tietyssä vaiheessa iltapäivää pojat luovuttivat. He olivat nykineet kaikkia mahdollisia johtoja, purkaneet kaikki ylimääräiset viritykset ja koettaneet etsiä mahdollisia jyrsijävaurioita johdoille. Niitä ei kuitenkaan silmämääräisellä havainnoinnilla näkynyt. Tilanne oli edelleen se, että kun painoi starttinappulaa, pyörän ABS-yksikön pumppu lähti käyntiin ja se kävi kunnes virran sammutti! Pyörä kyllä lähti käyntiin työntämällä, mutta kävi vain pari kolme minuuttia kunnes sammui itsekseen.

Bill ehdottikin Buzzille, että koska tuollaisella pyörällä ei voi lähteä parin tuhannen kilometrin kotimatkalle, olisi viisainta vuokrata iso pakettiauto, johon pyörä lastataan ja ajaa se kotiin näin. Buzz oli jo kurkkuaan myöten täynnä tuota LT:tä. Pojat siis lähtivät hakemaan vuokrapakua...

Tällä välin Buzzin parkkipaikalle levitettyä LT:tä tuli vielä ihmettelemään John Zeiler, joka vetää CCR-tapahtumien tekniikkasessioita. John äkkäsi, että pyörän starttimoottorin maadoitusjohto oli maadoitettu pyörän isoon alumiinirunkoon eikä ns. viralliseen maadoituspisteeseen akun miinuskengän vieressä. Kun tuo yksi ainoa johto pantiin oikealle paikalleen kaikki alkoi toimia! Pyörä starttasi starttinapista, sen valot toimivat taas, lämpömittari ei enää näyttänyt omiaan, kierroslukumittari toimi ja ennenkaikkea - moottori kävi taas normaalisti! Kun Buzz ja Bill saapuivat vuokrapakulla, oli heidän hämmästyksensä suuri kun pyörä kävi taas. Buzzin murheeksi jäi nyt koettaa palauttaa vuokrapaku niin vähillä kustannuksilla kuin mahdollista sekä kasata pyörä ajokuntoon yhdessä Billin kanssa. Kumpikin onnistui, pakun muutaman kilometrin hupiajelusta perittiin satakunta dollaria ja pyörä saatiin myös kasaan iltaan mennessä.

Tästä osoituksena oheinen kuva, jossa poikien floridalaisystävä virittelee hiirenloukkuja Buzzin pyörän ympärille perjanti-iltana. Buzz oli erittäin tyytyväinen saatuaan pyöränsä jälleen ajokelpoiseksi ja kun koko ongelma osoittautuikin hänen itsensä (tai isänsä) aiheuttamaksi, loiveni hänen vihansa BMW-brandia kohtaan merkittävästi.

Perjantai-iltana itselläni oli vielä yksi tehtävä hoidettavana ennen juhlaillallista: Vuoden 2011 BMWKLTIBMIHOF-tarrojen liimailu niin moneen pyörään kuin mahdollista. Tässä neworleansilainen LT joutuu suomalaisen tarraterroristin uhriksi

Kentuckyläinen Hannigan-trike sai omansa...

Ja niin myös tämä tyylikkäästi pinstripe-maalattu floridalaispyörä. Noin kolmisenkymmentä pyörää sai vuoden 2011 BMWKLTIBIHOF - mainoksen. Teimme saman tarraiskun myös viime vuonna Rapid Cityssä, Etelä-Dakotassa ja olikin sydäntä lämmittävää nähdä noita vanhoja tarrojamme edelleen kiinni parissa kolmessa pyörässä. 

Vuoden 2010 CCR:n päätteksi oli enää vuorossa juhlaillallinen sekä erilaisten palkintojen sekä hyväntekeväisyyspotin luovutus. Amerikkalaiseen tapaan puheita pidettiin ja eri tahoja kiiteltiin vuolaasti. Myös ensi vuoden tapaamispaikka julkistettiin. Perjantai-iltaan asti se on aina suuri salaisuus ja jos kuka sitä utelee, hänelle kerrotaan aina seuraavan vuoden juhlapaikan olevan "Toad Suck, Arkansas". (Suomeksi siis suurin piirtein yhtä kuin Perähikiä.)
Vuoden 2011 Curve Cowboy Reunion pidetään siis Boisen kaupungissa Idahossa. (Tuo osavaltio muuten puuttuu meidän molempien kokoelmista...)

Perjantain jatkoilla ystäviemme hotellihuoneessa Kari pääsi hypistelemään Billin ihkaoikeita pyssyjä. Bill nimittäin pitää pyöräreissuillaan mukanaan pariakin asetta. Toinen on lyhytpiippuinen revolveri ja toinen on automaattipistooli. Vaikka Kari tässä kuvassa leikinpäin "dirtyharryileekin" katsoimme kyllä toisiamme suut ymmyrkäisinä kun ensi kerran selvisi, että Billillä tosiaan on pyssyt pakattu pyöräänsä...