Sunnuntai 5.9.2010, Newburgh NY - Leesburg VA 590 km

Sunnuntai valkeni taas aurinkoisena, joten hyvä tuuri ilmojen suhteen näytti jatkuvan. Heräsin jo ennen seitsemää, mutta hotellin aamiaistarjoilu aukesi vasta kahdeksalta, joten hiippailin aulaan naputtelemaan blogiani. WLAN kun ei toiminut huoneessamme saakka. Olimme edellisiltana pähkäilleet tämän päivän reittiämme ja suunnitelmana oli ajella etelän suuntaan ja poimia New Jersey, Delaware ja Maryland. Vaikka Washington DC ei olekaan oma osavaltionsa, päätimme poiketa myös siellä katsomassa josko Mr.Obama olisi kotosalla. Kaveriparka nimittäin ei tuntunut olevan kummoisessakaan huudossa edellisviikon matkakaseuralaistemme silmissä.

Pohdimmekin Karin kanssa, miten mainion läpileikkauksen amerikkalaisista nuo nyt jo taaksemme jättäneet ystävämme muodostivat.
Ensiksikin Larry. Mainio juutalaisemme oli ollut työttömänä jo kohta 99 viikkoa (takaraja, jonka ajan hän saa korvauksia ammattiliitoltaan), mutta hän tuntui silminnähden nauttivan olostaan. Hänellä oli joskus aikoinaan ollut oma sähköalan yritys ja sittemmin hän oli ollut vieraan töissä kunnes taantuma iski ja hän joutui irtisanotuksi. Nytkin hän oli saanut erilaisia työtarjouksia, mutta koetti rimpuilla niistä tyylikkäästi irti. Käsittääksemme hänellä on kuitenkin yhtä sun toista firabelihommaa, joista saaduilla rahoilla yhdessä työttömyyskorvausten kanssa hän pystyy reissaamaan jatkuvasti ympäri maata moottoripyörällään. Larry poliittinen kanta jäi ainakin itselleni hieman epäselväksi, en ainakaan kuullut hänen suuremmin mollaavan Obamaa.
Sitten Buzz ja Mary. Buzz on hammaslääkäri (tai klinikan omistaja) Illinoisista ja yhdessä vaimonsa kanssa hyviä ystäviä Larryn kanssa. Buzz taas on ilmiselvä republikaani. Hänellä ei ollut yhtään hyvää sanottavana uudesta presidentistä. Samoin USA:n siirtolaispolitiikka oli Buzzin mielestä löysää ja löperöä. Keskustelut kävivät välillä mielenkiintoisiksi kun meksikolaisemme Jessie oli kuulolla. Jessie puolestaan on Kentuckyssä asuva toisen polven meksikolainen, joka joutuu tämän tästä erilaisiin "tilanteisiin" tummasta hipiästään johtuen. Hän ei tykkää asua Kentuckyssä, jossa hän on kertomansa mukaan mm. poliisin profiloima henkilö. Aina kun on tapahtunut jokin ryöstö tai muu ilkivallanteko, jossa tekijäksi epäillään siirtolaista, Jessie joutuu melkein takuuvarmasti pysäytetyksi, vaikka onkin syntyperäinen amerikkalainen ja muutenkin varsin hyvin toimeentuleva.
Bill Utahista taas on oikea perusjenkki. Kuten jo taisin mainita, hänellä on moottoripyöräreissuillaan mukana parikin asetta. Ei hän niitä ole koskaan tarvinnut, mutta varmuus lienee aina parasta...Saattaahan olla, että Billin työssä lukitsemis- ja turvallisuusalalla joutuu tavanomaista enemmän tekemisiin yhteiskunnan laitapuolen kanssa, joten se osaltaan selittää nuo pyssyt. Voisin kuvitella, ettei Obama myöskään Billin lempipresidentti ole...

No niin, politiikka sikseen ja matkaan. Aamulla oli olevinaan vähän raikasta, mutta kun oli matkaa tehty vasta kilometrin verran, huomasin, että kuuma tulee, joten pysähdyin vähentämään pitkähihaista alta pois. Suuntasimme ensin Interstate 84:ää länteen ja sitten lounaaseen juuri Pennsylvanian puolella seuraten Delaware-joen rantaa, joka on New Jerseyn ja Pennsylvanian välinen rajajoki.
Tässä maanantain koko reittimme.

Interstate 84:n maisemat alkoivat muuttua jo vähän kumpuileviksi.

Mutta tiellä 209 Delaware-joen maisemissa tiet olivat jo mitä mainioimmat moottoripyöräilyyn.

Tässä oltiin highway numero 33:lla ja vielä olisi päästy isoihinkin kyliin jos olisi mieli tehnyt. Emme kuitenkaan mielineet sen enempää nykkiin kuin parin vuosikymmenen takaisesta Three Mile Islandin ydinvoimalaonnettomuudesta kuuluisaksi tulleeseen Harrisburgiinkaan vaan jatkoimme edelleen etelään kohti Delawaren lahtea.

Tie muuttui Highway 95:ksi eli viralliselta nimeltään John F. Kennedy Memorial Highway ja tuolla tiellä päästiin oikaisemaan myös Yhdysvaltain ensimmäisen osavaltion eli Delawaren luoteisnurkan läpi.

Paussi piti taas matkalla pitää ja paikasi valikoitui tällä kertaa Turkey Hill -ketjun paikka.

Suuntamme oli kohti Baltimorea, koska se sattui olemaan ikäänkuin "tiellä" matkallamme kohti Washingtonia. Ajatuksenamme ei ollut mennä tutustumaan Baltimoreen lähemmin vaan ohittaa se. Baltimore kun ei välttämättä ole tuon mantereen kaikkein turvallisin kaupunki eikä vähiten roturistiriitojensa takia.

No siinähän sitten tietysti kävi taas niin, että me pojat ajelimme suoraan Baltimoren keskustan läpi. Navigaattoriin oli nimittäin jäänyt päälle "vältä tietulleja" -asetus ja Baltimoren ohitusteillä olisi semmoisia ollut, joten ystävällinen GPS johdatteli meitä sitten läpi tämänkin nähtävyyden.

Kaikkia kansallisuuksia on tuossakin kylässä edustettuina.

Modernimpaa Baltimoren arkkitehtuuria.

Baltimoresta kun oli selvitty, pääsimme taas highway 95:lle ja matka jatkui kohti Washingtonia. Kello alkoi olla jo iltaviiden maissa, koska tuossa Baltimoren sightseeingillä oli tärvääntynyt ylimääräinen puoli tuntia. Tavoitteenamme oli katsoa vain keskeiset Washingtonin nähtävyydet, koska epäilimme Obaman halukkuuta meidän tapaamiseemme ja sen jälkeen ajaa kohti länttä ja löytää yösija jostakin.

Pikainen otos kadunkulmassa ja siellä kaukana taustalla näkyykin sattumalta eräs aika kuuluisa pytinki...

Omasta edellisestä Washingtonin visiitistäni oli jo ehtinyt kulua 36 vuotta, mutta vanhasta muistista siellä suunnisteltiin ja löydettiin mm. tämä Washingtonin muistomerkki. Autolla liikennöinti olisi ollut aika paljon haastavampaa. Mopot tyrkättiin hetkeksi sightseeingbussien parkkipaikalle ja otettiin kuvia.

Obaman kortteeristakin saatiin kuva kun pysäytettiin mopot "pysäköinti kielletty" -alueelle. (Muitakin) töllistelijöitä tuntui riittävän tuonkin talon liepeillä...

Tässä Yhdysvaltain kansallisarkisto.

No sitten satuttiin vielä ajamaan tämänkin lobbauksen, intrigien, puhtaan sekä likaisen polittisen pelin tyyssijan ohitse ja pitihän siitäkin kuva napata. Washingtonin taktiikkamme oli sellainen, että ne nähtävyydet kelattiin läpi, jotka saattoi suurin piirtein mopon satulasta käsin nähdä. Olisihan siellä ollut vielä esim Lincolnin, Jeffersonin ja parin muunkin presidentin muistomerkit ynnä muutama hieno museokin, mutta ne nyt jätettiin seuraavaan kertaan.

Capitolin edessä olevalla kadulla otetaan suuntaa seuraavaan yöpaikkaamme.

Tässä ollaan jo lähdössä pois Washingtonista, mutta sattuipa samaan kuvaan Karin kanssa vielä tuo Lincolnin muistomerkki. Herrahan istuu siellä sisällä isossa tuolissaan...

Sattui silmiin tuommoinenkin huoltoasema jossain Baltimoren ja Washingtonin välillä. Eipä ehkä olisi ollut mahdollista pari kolmekymmentä vuotta takaperin... 

Tässä jo ollaan ajamassa länteen poispäin Washingtonista. Kello oli jo seitsemän illalla ja saimmekin ajella suoraan päin aurinkoa. Yöpaikaksi valikoitui Comfort Suites-ketjun motelli Leesburgin kaupungissa Virginiassa. (Hotellin löytyminen vaan vei oman aikansa, kun navigaattrin ensiksi ehdottamassa paikasssa kasvoi pelkkää metsää.) Noissa saman ketjun motelleissa olimme loputkin hotelliyömme. Niissä oli asialliset ja tilavat huoneet sekä "lämmin aamiainen" (josta lisää tuonnempana). Huonehinnat näissä vaihtelivat halvimmasta 79 taalasta kalleimpaan 113 dollariin kaikkine veroineen.