Lauantai ja sunnuntai tuttavien luona

Lauantaina tosiaan heräsin jo hyvissä ajoin ja kävimme isäntäperheeni kanssa heidän pikku leipomossaan, jossa aikoinaan kävin lauantaihommissa. Jotkut asiat eivät näköjään muutu, siellä oli samat rasvakeittimet ja sama glaseerausvati, joilla paistelin ja glaseerasin donitseja 37 vuotta sitten. Tämän jälkeen ajettiin vielä autolla kierros pikkukaupungin ympäri ja todettiin kaupungin väkiluvun kasvaneen tässä välillä kolmesta neljään tuhanteen. Aika hidasta mutta vakaata kehitystä siis.

Liikkeelle pääsin noin kymmenen maissa mutta seuraava pysähdys olikin jo heti seuraavassa korttelissa jo aiemmin mainitsemani John Huffmanin luona. Siellähän John oli tallissaan puuhaamassa - minkäs muiden kuin mikroautojen parissa! Hän oli ollut edellisiltana kisareissulla ja palannut vasta myöhään.

Kaveri on 55-vuotias ja ajaa edelleen huipputasolla. Autot ovat vuosien kuluessa vaihtuneet (hän ajoi välillä Formula Fordejakin) ja nyt ajokkina on ovaalirataa kiertävä Briggs-Strattonilla varustettu muovikatteinen kilpuri.

Huomaa eri paria olevat renkaat. Autolla ajetaan vain vasemmalle kaartavia kurveja, josta syystä koko kapine on viritetty siihen suuntaan ajamista varten. Vehje kuulemma kupsahtaa nurin, jos sillä yrittää tiukkaa oikeaa käännöstä.

Muistoja ja palkintoja vuosien varrelta.

No mahtuihan sitä meikäläinenkin tuommoiseen saippuakuppiin. Itsekin tuommoisella kirpulla kisanneena täytyy todeta, että ei kyllä yhtään ollut tutun oloinen ajoasento tässä härvelissä. Penkissä ollaan lähes selällään ja juuri parhaassa näkökentässä möllöttää aika iso neliskulmainen monitoiminäyttö, joka kertoo lähes kaiken tarpeellisen ilmapaineen ja kuun asentojen väliltä.

Isäntä itse esittelemässä hiilikuitukypäräänsä, jossa oikealla roikkuva remmi on itse asiassa kainalon alle tuleva G-voimia helpottava vetohihna. Eli hihnan toinen pää on kiinni kypärän poskessa ja toisen pään lenkki sujautetaan sitten kainalon alta. Kuskin kaulalihakset kun joutuvat aika kovalle koetukselle koko ajan samaan suuntaan kääntyvissä kaarteissa.

Archboldista pääsinkin sitten jatkamaan jo hyvissä ajoin eteenpäin kohti Port Clintonia, jonne saavuin jo puoli kahden maissa. Loppupäivä launtaista ja sunnuntai kuluivatkin sitten vanhoja "amerikanserkkuja" ym. tapaillessa. Näillä ei liene suurempaa yleistä kiinnostavuutta, joten en näitä nyt sen tarkemmin raportoi.

Keli alkoi sunnuntaina ollakin jo sitä tyypillistä keskilännen elokuun keliä, jossa lämmöt huitelee 33 asteessa ja kosteuskin siellä 90 % pahemmalla puolella. Sisällä ilmastoiduissa tiloissa on tiukasti oltu.
Kari soitti ja sanoivat päässeensä liikkeelle Indianapolisista viiden maissa. Katsotaan nyt mihin asti pääsevät sunnuntai-iltana. Koetan tavoittaa heidät jossakin Buffalon jälkeen maanantaina.